8
Seuraa: Sähköposti-ilmoitus vastauksista tai RSS
Kokemuksia fyysisistä vammoista tai poikkeavuuksista?
Kysyn nyt ihan siksi, että olen “harrastusmielessä” hyvin kiinnostunut lääketieteestä ja erilaisista sairauksista. Yleensä mielen poikkeavuudet ja toimintahäiriöt kiinnostavat enemmän, mutta nyt on iskenyt suuri kiinnostus fyysisiin poikkeavuuksiin yms.
Eli mitä, miksi, mistä lähtien ja miten vaikuttaa mihinkin elämässä vastaantuleviin asioihin? Vastaaminen ei luonnollisestikaan ole pakollista, ja jos et halua kertoa aiheesta kovin syvällisesti, se käy vallan mainiosti.
Kerron itse sitten jos muita vastauksia ilmenee. Ihan vain siksi, että on noloa kirjoittaa omaa tarinaa ja sitten kenelläkään muulla ei olekaan mitään kerrottavaa, tai halua puhua siitä 
Seuraa: Sähköposti-ilmoitus vastauksista tai RSS
Tipuin hevosen selästä hyvin vakavasti (niskalleni / kaulalleni ja selkä vääntyi ympäri). ehkä kahdeksan kuukautta sitten. Siitä lähtien alaselkäni, erityisesti oikea puolisko on kipuillut. Ja koska en pysty nukkumaan suorassa, vain ja ainoastaan sikiöasennossa, koko selkäni on täysin jumissa. Se vaikeuttaa liikuntaa huomattavasti, vaikka pyrinkin juoksemaan ja ratsastamaan kuten ennenkin. Etenkin koulun liikuntatunneilla on kurja olla, varsinkin jos otetaan aikaa. En pysty juoksemaan nopeasti ilman että sattuu, ja jos juoksen niin, ettei satu, olen hidas. Vaikkei meillä enää tässä vaiheessa harrasteta joukkuelajeja liki ollenkaan (satunnaista futista lukuunottamatta), tuntuu silti kurjalta olla hitaampi kuin muut. Pystyn juoksemaan lyhyitä matkoja tosi lujaa lyhentämällä askelta rajusti, mutta lyhyellä askeleella juokseminen oikeasti sattuu. Olen kumminkin tyytyväinen siihen, että samassa liikunnanryhmässä olevat ovat olleet tänä vuonna tosi ymmärtäväisiä. En pidä ryhmäliikunnasta muutenkaan, mutta tänä vuonna se on ollut tosi helppoa. Ainoastaan selkä estää minua. Se on kurjaa, mutta yritän parhaani mukaan venyttää, jumpata ja käyttää selkääni, jotta se parantuisi.
Myös ratsastaessa ollaan oltu ymmärtäväisiä. Kun sattuu, nojaan taaksepäin ja suoristan selkäni, jolloin pystyn taas puskemaan eteenpäin. Jumppaaminen on kyllä selkeästi auttanut! Nykyään jaksan ratsastaa kunnolla, vaikka vähän sattuisikin ja olen löytänyt tapoja verryttää selkää myös ratsastaessa. Huolellinen venyttely ja lämmittely jo ennen tallille lähtöä sekä sieltä tullessa jäähdyttely ja venyttely (ja yleisestikin liikunnan jälkeen ja ennen venyttelyt) ovat auttaneet selkeästi. Mikään kipulääke ei ole tähän mennessä auttanut, ei edes 2x burana + 5x paramax -combo. Ainoa lääke on siis huolellinen liikunta ja jumppaus
Hyvin tullaan toimeen vaikka joskus sattuukin.
Mulla yläasteella ollessani tutkittiin jalkoja. Olin saanut huomaamattan rasitusmurtuman jalkapöydälle ja sille haluttiin löytää syy. Luutaman kuukauden jälkeen todettiin, että sääriluuni on kiero. Teippausten avulla opettelin jakamaan painon uudella tapaa ja sittemmin ei ole ollut mitään ongelmaa. Itse asiassa muutamassa vuodessa unohdin jo, että kumpi jalka edes oli kyseessä. Jalka ei myöhemmin oireillut juoksuharratuksen myötäkään, eli liikeradat taisi mennä aika “selkäytimeen”.
Kiitos paljon vastauksista
Nyt uskallan minäkin avautua.
Eli vajaa vuosi sitten minulla todettiin kondromalasia, rustonpehmentymätauti. Se diagnosoitiin aivan kauhistuttavan myöhäisesti, olen kuitenkin melko pienestä asti valittanut toistuvia polvikipuja. Mutta koska yhdelläkään lapsella ei voi sattua polviin niin usein (:)), niin minähän olin pelkkä huomionhakuinen ja laiska kakara, joka ei vain halunnut osallistua erilaisiin liikuntapuuhiin. Tarpeeksi aikaisen diagnoosin ja hoidon puute aiheuttivat sen, että rustonpehmentymä ja polvien virheasennot pääsivät myllertämään, juoksu ei ole luonnistunut enää vuosiin ja juuri ennen diagnoosia en päässyt kulkemaan portaita ja kävely oli mielenkiintoisen näköistä polvien nytkähtelyä.
Sitten tuli diagnoosi, fysioterapia ja asialliset kävelytuet. Hieman myöhemmin joku piru iski myös nilkkoihin, eli aika ajoin nilkkani puutuvat täysin liikuntakyvyttömiksi. Hermoratatutkimus on ensikuussa, aiemmin lääkäri kuitenkin uskalsi arvella että polvien virheasennot ovat painaneet nilkkoihin johtavia hermoratoja lyttyyn, ja se aiheuttaa tämän. Näkee nyt sitten mitä tapahtuu..
Hmmm, en tiedä kuulunko tänne mutta noh, minulla on aina ollut näkyvästi kierot nilkat ja se kipu mitä se tuottaa välillä on yhtä helvettiä, kuvailisin. Olen syntynyt vinoine nilkkoineni ja heti kun opin kävelemään olen käynyt fysiolla, sen jälkeen tuli tauko ja teininä uudestaan (eli annettiin kotiin treenausohjeet jne) edelleenkin käppäilen kengillä jossa on taipumattomat nilkat ja erikoispohjalliset. Eihän nuo elämää paljon vaikuta yleensä mutta se kipu mitä nilkat tuottaa jos kävelen pitkän matkan (ei tartte pitkääkään jos ei ole nilkalliset kengät) tai jos juoksen edes 100 m on jotain ihan hirveää, ei ole uutta edelleenkään lyssähtää joskus polvilleen myttyyn kivusta, siihen vaan tottuu eikä tälle oikein mitään voi.
En tiedä onko tämä nyt kamalan poikkeavaa, mutta mulla on ihan pienestä asti (istuin kuulemma huonosti, kuin polvi-istunnassa mutta jalat sivuilla) ollut reisi ja sääri vähän eri kulmassa mikä johtaa siihen että kävelen usein jalkaterät sisäänpäin ja muutama vuosi sitten kompastelinkin omiin jalkoihini kun kävelin (ja hassultakin kuulemma näyttää
). Olen kuitenkin käynyt fysioterapiassa useasti ja lopulta päätin että nyt riittää ja rupesin tarkkailemaan omaa kävelyäni ja yritin kävellä jalkaterät ulospäin. Nyt sujuukin sitten paljon paremmin vaikka vieläkin omasta mielestäni näytän vähän kummalliselta 
Ja toinen juttu on sellainen, että saan sormeni taivutettua melkein mihin vaan asentoon, ja saan taivutettua ne yhdeksänkymmenen asteen kulmaan sormeenpään viimeisestä nivelestä
Minulla oli reilu 2 vuotta sitte alkanut aivan järjetön lonkkakipu ja liikuntakyky oli ajoittain aivan nollassa. Kävin sitten lääkärille kertomassa asiasta ja hän määräsi verikokeita ja röntgeneitä ja sun muita tutkimuksia tehtäväksi. Näistä tuloksista ei löytynyt mitään epänormaalia. Tähän asti tämä oli täysi mysteeri. Lääkäri määräsi sitten minut fysioterapeutin tutkimuksiin ja asia ratkesi heti siltä istumalta; minulla on aivan liian lyhyet hermot selässä ja jaloissa, ja lisäksi alaselässä kaikki nikamat ovat löysällä
En nyt oo ihan varma kuuluuks tää tänne mut toivotaan
No joo, 2010 syksyllä olin ihan normaalilla hammaslääkärikäynnillä ja ruvettiin siinä sitten ihmettelemään että missä mun viimeset poskihampaat viipyy. Kävin sitten heti röntgenissä ja kuvat ei ollukkaan ihan normaalit vaan niissä näky oikealla puolella alaleukaa kysta, siellä ihan perällä missä ne hampaatkin olis. Helmikuussa olinkin sitten leikkauksessa ja siitä seuras se, että oli naama turvoksissa jonkun aikaa ja en saanu syödä mitään kovaa/pureskeltavaa pariin kuukauteen. Onneks tää ei siis kuitenkaan tarkottanu mitään pelkkää soppameininkiä vaan melko normaalisti sai syödä, oikeestaan melkeen kaikkea perusruokaa. Olihan se silti aika ärsyttävää etenkin pari viikkoa kun ruokavalio oli tyyliin pelkkää keitettyä kananmunaa ja muussattua perunaa…
No, vuositarkastuksessa kaiken piti viel olla ihan hyvin, ja tarkotus oli soittaa viikon päästä vielä varmistukseks. No, eipä sit ollukkaan hyvin vaan oli aika shokki kuulla että joudunkin vielä toiseen leikkaukseen eli kystaa oli sitten kai jäänyt sinne/se oli kasvanu takaisin… Aluks oli koepala ja sen jälkeen oli kyllä taas leuka turvoksissa ihan kunnolla ja pökertyny olo. Koepala oli siitä mukavampi että vaikka jouduin osastolle, niin itte operaation aikana olin vaan rauhottavissa ettei mitään kunnon nukutusta tarvinnu. Se oli aika jännää vaik eipä siitä niin kauheesti muista.
No joo, toinen leikkaushan sit tuli ja ihme kyllä turvotus ei kestänyt yhtä pitkään kun koepalan jälkeen vaikka olis luullu että just toisinpäin. Oli myös paljon virkeempi olo. Leikkaukses poistettiin sit viel toinen hammas tuolta takaa ja nyt onkin sit ikävää, et siel on sellanen kolo minne menee joka kerta ruokaa kun syön, vaik en oo nyt koko leikkauksen jälkeen kunnolla pureskellutkaan sillä puolella. 19-vuotiaana voi kuulemma saada jotkut tekohampaat sinne kun leuka on vissiinki sillon lopettanu kasvunsa. No, eipä tässä mitään valittamista kun lukee teidän tarinoita.
Itselläni on yliliikkuvat nivelet (kuulemma kaikki muut huomattavasti paitsi polvet). Peukalo menee siis ranteeseen ja jalat suorana kämmenet lattiaan yms.
Lisäksi alaselässä on ylimääräinen nikama, yksi välilevyn pullistuma ja kahden nikaman kasaanpainuminen. Myös toinen reisiluu on vähän lyhyempi. Nämä yhdessä taikka erikseen ovat tehneet polviin virheasennon ja lempinimekseni olen joskus saanut vinojalka.
Kolmatta vuotta kovat kivut, jalat lähtevät joskus alta ja välillä on jaksoja, etten nuku kolmeen vuorokauteen. Lääkityksenä Lyrica ja viikottainen fysioterapia. Lisäksi jumppapallo on hyväksi apuvälineeksi todettu.
Siinä nyt ainakin jotakin. Uskon, että näitä vikoja löytyisi enemmänkin jos lähdettäisiin tutkimaan, mutta en koe tarvitsevani lisää diagnoseja, joille ei kuitenkaan löydy luotettavaa hoitokeinoa.