Kokemuksia kengättömyydestä?
Terveys-kategoriaan, koska kengättömyys on pitkäaikainen prosessi ja elämäntapa, joka parantaa jalkojen terveyttä huomattavasti pidemmällä tähtäimellä, kunhan muistaa hieroa plus kylmätä jalat päivän päätteeksi ja laittaa satunnaisesti voide- ja kylmähauteen.
Ominaisuuksia:
- Parantaa jalkapohjien tuntoaistia ja verenkiertoa (saattaa myös poistaa päänsärkyä!)
- Antaa jalalle mahdollisuuden luonnolliseen asentoon
- Ei lukita akillesjännettä samalla tavalla kuin kenkä
- Parantaa tasapainoa
- Kehittää jalan lihaksia eri tavalla kuin esimerkiksi juoksu kengät jalassa
- Koko askellus muuttuu pikku hiljaa parempaan suuntaan ja kehittää lihaksia eri tavalla
- Vahvistaa jalkapohjan ihoa
Usein luullaan, että kengättömyys on muoti-ilmiö. Näin ei todellakaan ole: liikkuminen ilman kenkiä erilaisissa maastoissa (metsät, maantiet) kehittää jaloille monia sellaisia ominaisuuksia, joita ei kengällä ole mahdollista kehittää. Toki kengättä liikkuessa kannattaa katsoa mihin astuu ja suosia metsiä ja maanteitä, mutta hyviin puoliin suhteutettuna pienet kurjat asiat ovat suhteellisen mitättömiä. Sitä paitsi, hyvällä tuurillahan voit vaikkapa kaatua niihin lasinsiruihin 
Sen “vaarallisempaa” se ei tosin ole, kunhan oikeasti kylmäilee ja huoltaa jalat ainakin alkuun päivittäin.
Itse kengättömyyttä toteuttaneena kohtaan monia ennakkoluuloja. Mutta eipä se kengättömyys sen vaivalloisempaa ole kuin kahvin keittäminen aamuisin tai koiran lenkkeilyttäminen kolme kertaa päivässä (tai vaikkapa jyrsijöiden ruokkiminen).
Seuraa: Sähköposti-ilmoitus vastauksista tai RSS
Kysyjä on valinnut tämän parhaaksi vastaukseksi
Olen kävellyt pienestä pitäen ilman kenkiä ties missä, ja kiinnostaa kyllä tuo kengättä eläminen. Kovista jalkapohjista on hyötyä, sillä en kutia :3
Kovin mielenkiintoisia nuo terveysvaikutteet, enpä ole ajatellut.
Siis oliko tämä kysymys vai luento?
Tuossa kun kuitenkin on tuo yksi kysymyslause, niin vastaan siihen. Lapsena en tosiaan aina edes omistanut kenkiä. Silloin tuli oltua paljon ilman minkäänlaisia jalkineita, totuin viihtymään ilman. Jalkani ovat kaikenpäälle vielä niin mahdottoman muotoiset, että joskus jouduimme etsimään viikkojen ajan sopivia jalkineita. Nyt ei onnistu, ettei siteet repeä
Mietin ihan samaa mutta tulin kanssa samaan tulokseen kun sinäkin! Ja mullakin sama juttu, kenkien löytäminen vaikeaa… Eikä kannata vieläkään ostaa mitään kalliita, pilalle menee kuitenkin (kalleimmat omistamani kengät 30e).
Sekä että, koska muuten jukkapalmut hyökkäävät pätemään kuinka voi astua poronpaskaan jos ei ole kenkiä jalassa.
Heh. En taida sittenkään ottaa niitä poroja…
Satunnaisesti kävelen pieniä matkoja ilman kenkiä. Ehkä tavallaan tuo kuulostaa aika jännältä, mutta taidan tyytyä kuitenkin kenkien pitoon. Kun ei tiedä mitä kaikkea tuolla tiellä on ja asfaltti on tosi kuumaa auringonpaisteessa..
Itellä jäi joskus sulanutta asfalttia jalkapohjaan kiinni, ei meinaa lähteny irti
Yritin toissa kesänä opetella olemaan ilman kenkiä, hyvä että osasin kävellä
Sellaista ihme sipsutusta. Ja sitten alkoi ahistamaan lasinsirut sun muut huumeneulat jotka jostain syystä on just siinä mihin meinaan jalkani asettaa, eli toisin sanoen ei tullut hommasta mitään. Lukiessani otsikkoa tuli jotenkin sellainen olo että asiaa lähestytään jotenkin filosofisesti, siitä kuinka eläminen ilman kenkiä on jotenkin zen. On siis aamu ja pää käy vähän omalla painollaan, huomenta vain maailma.
Kokemukset kengättömyydestä rajoittuu aika pitkälti menneille vuosille kotimatkoihin baarista ilman kenkiä, korkkareita kädessä roikuttaen, pissa ja oksennuslätäköitä väistellen. Jaloille varmaan hyöty jäi sihen että pääsi koko yön tanssimisen jälkeen pois päkiä-asennosta.
Nykyään tulee mökillä pihapiirissä ja rantaan käveltyä paljain jaloin. Reenatessa käytän pohjastaan erittäin joustavia kenkiä, luulisin niiden päästävän jalan melko luonnollisesti liikkumaan.
Vielä kun rakastan hienoja kenkiä, ei kengättömyys ole mun juttu.
Lapsena tuli oltua aina ilman kenkiä mutta nyt hyvin harvoin tulee käveltyä ilman. Ehkä jos olen mökillä tai jossain niin sillon en pidä kenkiä. En uskoisi että minusta olisi kengättömyyteen.
Oltiin kaverin kanssa kaupungilla Helsingissä ja kengät hankasivat. Fiksuna tyttönä riisuin ne ja niin teki ystävänikin. Kaatosateessa käveltiin ympäri stadia ja kauppakeskuksia ja vastaantulijoiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia.
Eipä ole kaupunkilaiset tottuneet tällaiseen vapauteen. Sääriä saa esitellä, samaten rintamusta mutta jalkaterät ovat jotain extremeä.
Töissä pitää olla mm. kengät jalassa eikä talvikaan houkuta ilman kenkiä mutta kyllä kesällä kävelen paljain jaloin mm. keskustassa. Katsoo vaan vähän mihin astuu niin hyvin menee. + sporakiskot in helteellä pirun kuumia!!!
Talvisin kengättömyys on just pop. Voi juosta ilman kenkiä eikä tarvi kylmähauteita.
kesäisin yritän olla mahdollisimman paljon ilman kenkiä, mut lasinsirut kyllä pelottaa.. :/