32
Seuraa: Sähköposti-ilmoitus vastauksista tai RSS
Paras kirja ikinä?
Eli paras tai legendaarisin ikinä lukemanne kirja? Saa sanoa Aku Ankka 
Seuraa: Sähköposti-ilmoitus vastauksista tai RSS
Minusta kaikki Harry Potterit. Minä tykkään niistä ihan älyttömän paljon ja olen lukenut ne läpi satoja kertoja kohta.
Täytyykin lukee Harry Potterit
Tunnen pienoista häpeää siitä etten ole niitä koskaan kunnolla lukenut (ensimmäinen luettiin mulle kyllä ääneen iltasatuna), ja tarina saa varmaan vähän syvyyttä kirjojen kautta enemmän kuin elokuvista?
Kyllä, kirjat luettuasi elokuvat tuntuvat todennäköisesti hyvin mitättömiltä.
Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries
Jan Guillou: Pahuus
Tove Jansson – Muumipapan urotyöt
Pakko sanoa, että Potterit on parhaat. Ne jaksaa lukea aina vaan uudelleen ja uudelleen kyllästymättä.
Onko joku Potter-kirjoista jääny erityisesti mieleen?
Kysyjä on valinnut tämän parhaaksi vastaukseksi
Kyllä se on se ensimmäinen. Ei ollu ikinä lukenu taikka kuullu vastaavasta ja se kirjan maailma on niin huikea. Kaikki ne kirjan kuvailut siitä “velhomaailmasta” ja sen erikoisuuksista, vieläkin hymyilyttää ku lukee niitä kirjasta.
Omasta mielestäni paras kirjailija on Eoin Colfer, hän kirjoittaa juuri itselleni tyypillisellä tavalla ja on yllätyksellinen ja innostava kirjailija. Hänen parhaita kirjojaan ovat Artemis Fowl-sarja ja Siipimies. Olen myös Carl Barksin fani, vaikkei häntä ehkä kirjailijaksi lasketakaan?
Harry Potterit ovat aivan uskomattomia. Niitä voi, kuten jo sanottukin, lukea moneen kertaan, ja Rowling on kyllä yksiä parhaimpia kirjoittajia mitä on! Olen lukenut pääosin suomennettuja versioita, mutta silloin joskus luin puoliverisen prinssinkin englanniksi, ja voin sanoa että kieltä on käytetty aivan mahtavin ulottuvuuksin molemmissa tapauksissa. Kolmonen on varmaan lemppari, sillä sieltä astui esiin elämäni kolmas tosimies. Tietystikin siis Fredin ja Georgen lisäksi professori Lupin! Potterithan ovat sellaisia kirjoja, mitkä jäävät parhaiten mieleen useammillekin ihmisille. Niissä vain on sitä jotain
Avokin myötä olen löytänyt äänikirjojen maailman ja Potterit ovat ehdottomasti parhaita tässä kategoriassa. Niitä on miellyttävä kuunnella oikeastaan koska vain. Olen myös oppinut pahan tavan, että nukkumaan mennessä pitää laittaa äänikirja ajastimella juttelemaan. Toisaalta on myös kiva herätä äänikirjaan jos ei olekaan muistanut laitta ajastimta sammuttamaan. Eikä ole onneksi haitannut nukkumista kuitenkaan.
Tess Gerritsenin kirjat. Ovat ensimmäisiä kirjoja jotka on tosissaan jänniä ja niihin eläytyy täysillä. Yksi kirjoista sai jopa älähtämään ääneen, jota hämmästyin itsekin.
Suosikkini on varmaankin Kirurgi.
Joo, nämä ovat kyllä hyviä. Omassa hyllyssä komeilee kymmenisen kyseisen kirjailijan kirjaa ja ovat kyllä todella koukuttavia, parhaina nousee mieleen Lapsen sydän ja tuo mainitsemasi Kirurgi.
Tykkään myös Torey Haydenin kirjoista, tositapahtumiin perustuvia, koskettavia ja ajatuksia herättäviä kirjoja mielenvikaisista ja kärsineistä lapsista.
Hyviä kirjoja on aivan liikaa tässä lueteltavaksi, mutta tässä kaksi kirjailijaa, joiden teoksiin kannattaa ehdottomasti tutustua.
Stephen Kingin Musta Torni sarja. Tai Kingin kirjat nyt ihan yleisesti ottaen.
Pratchettin Discworldit, englanniksi mielellään koska “vitsit” ei tahdo oikein kääntyä suomeksi.
Musta torni oli kyllä älyttömän kiinnostava, odotan sitä viimeistä osaa kirjastoon! Kyllästyin loppupuolella Kingin kirjoitustyyliin (ainaista sulkeiden sisällä yhdeksäntoista hokemista…) mutta luen kyllä sarjan loppuun sitten joskus hamassa tulevaisuudessa…
Vastaan myös Harry Potterit! Olen nyt kahdeksantoista, ja ensimmäisen potterin luin jo yli kymmenen vuotta sitten. Itse asiassa kaksi ensimmäistä luin ennen kuin täytyin 7, ja kaksi siitä seuraavaa vielä ennen kuin ekaluokka alkoi. Sen jälkeen odotin uutta kirjaa aina kuin kuuta nousevaa, ja olenkin lukenut kaikki kirjat suomeksi moneen kertaan. Viimeisen myös englanniksi.Olin pienenä kova lukemaan muutenkin, ja opinkin lukemaan vähän ennen kuin täytin 5, mutta Potterit jotenkin räjäyttivät potin. Niiden löytäminen sai minut koluamaan kirjastoa läpikotaisin ja lukemaan, lukemaan ja lukemaan.
‘
Haluan vain sanoa, että arvostan J.K. Rowlingia äärettömän paljon. Hänen mielikuvituksensa, kirjoitustyylinsä, kielellinen lahjakkuutensa ja kykynsä saada thannet lapset, jotka eivät ole ennen lukeneet mitään, lukemaan. Hänen omaelämänkertansa lukeneena arvostan häntä vielä enemmän ,kun tiedän, millaisista oloista hän on lähtenyt kirjoittamaan ensimmäistä kirjaa.
Arvostan älyttömästi myös Jaana Kapati-Jattaa, joka on loistavasti onnistunut suomentamaan kyseiset kirjat. Usein kirjojen suomennokset ovat todella huonoja originaaliversioon verrattuna, mutta Pottereissa suomennokset ovat todella huippuluokkaa.
Anteeksi avautuminen
)
Douglas Copelandin Hey Nostredamus, Janet Fitchin Valkoinen oleanteri ja kaikki Jodi Picoultin kirjat, mutta erityisesti Nineteen minutes, The Pact ja Change of heart.
Luen paljon ja koko ajan, joten yhden nimeäminen on todella vaikeaa.
Pakko tälle Potterismille on nyt tuoda vähän vastapainoa ja nostaa Taru Sormusten Herrasta esille. Olen yrittänyt lukea Potteria muutamaan otteeseen, suomeksi ja englanniksi, mutta paras suoritus on n. puolet yhdestä leffasta. Ei helevetti mitä sontaa Rowling on suoltanut. Kingin Dreamcatcher & Desperation on myös ihan mahtavia, ja kun on tullut luettua koko elämänsä niin hankalaa nostaa yhtä ylitse muiden, mutta mainitsemani ainkain muistaa nimeltä milloin vain
Sitten on muutama kuutiometri loistavaa kirjallisuutta jonka nimi pitäisi kaivaa googlen avulla kun muistaa tarinan mutta ei edes kirjailijaa.
Minä taas en ole koskaan käsittänyt sitä Taru Sormusten Herrasta-fanitusta
Leffat on kaikki katsottu useampaan kertaan, mutta kyllä ne ovat melkoisen huonoja ihan tarinaltaan. Kirjaakin yritin lukea, jaksoin muutaman sivun ja kyllästyin täysin. Isäni tuli vielä viereen ohjeistamaan, että “onhan tuo ensimmäisen kirjan ensimmäinen lause tosi vaikea noin pienelle, lue vielä 30 sivua niin alkaa jännä..” Hän ei voinut mielessään hyväksyä sitä, että Taru Sormusten Herrasta on jonkun mielestä tylsä 
Ja tiedän sekä ymmärrän, että kirjan jännä osa alkaa vasta hieman myöhemmin. Se ei siltikään jaksa kiinnostaa.
Leffat nyt on mitä on, ei mee ihan tasan kirjan kanssa. Oon törmännyt tuohon tylsä kirja argumenttiin, ja onhan se totta. Jos ei yksi maailman mahtavimmista kirjoista nappaa niin onhan se vähän tylsää..
No joo. En itse sitä ymmärrä, sillä vaikka olen lukenut kyseisen trilogian jotain 40 kertaa elämäni aikana, aina yhä uudestaan iskee se “vielä yksi sivu” lukuinto. Tosin muutamalla lukukerralla on tuntunut kovin tympeältä se alku, kun odottaa että tarina alkaa niin vähän maistuu puulta tylsät hobitit. Suosittelisin silti kahlaamaan parisataa sivua vaikka puoliväkisin, sen jälkeen ei malta laskea kirjaa kädestään. Näin ainakin käynyt parille tutulle joiden mielestä ollut tylsää, ja vaikka minun mielipteeni on puolueellinen, niin ihan neutraalisti ajateltunakin se on mahtava lukukokemus. Siis mikäli jotenkin puolueettomasti osaan asiaan suhtautua 
Oletko kokeillut Hobitti-sinne ja takaisin-kirjaa?
En ole lukenut Taru Sormusten Herroja, mutta Hobitti kyllä aina nappaa.
Olis aika hassua jos lukee lotrin 1-2 kertaa vuodessa mutta ei ole lukenut Hobittia.. Tykkään kyllä, siitä puuttuu samanlainen eeppisyys kuin mitä lotrissa on, tosin samalla huomattavasti kevyempää luettavaa. Joskus vielä luen Silmarillionin yhteen putkeen, ei ole onnistunut kuin osissa
Raskasta tekstiä.. Jos lotrin kaltaiset tiiliskivet kiinnostaa niin Hyperion-saaga on aivan mahtava. Pitäis lukea itsekin taas, edellisestä kerrasta on pari vuotta.
Pikku Prinssi
Jan Guilloun Pahuus on kyllä todella hyvä, mutta hyviä kirjoja on kyllä monia muitakin,
Tolstoi- Anna Karenina,
Jyrki Kiiskinen- Suomies,
Agatha Christie- 10 pientä neekeripoikaa (tai millä nimellä se nykyään meneekään),
Charriete- Vanki nimeltä Papillon,
Leon Uris – Exodus,
John Steinbeck- Eedenistä Itään,
Emily Bronte- Humiseva Harju,
Khaled Hosseini- Leijapoika, Tuhannen loistavan auringon alla
jne jne
Luen paljon ja suurin osa noista on tällä hetkellä läpikäymältäni “100 kirjaa sinun pitäisi lukea ennen kuolemaasi” -listalta. Olin yllättynyt miten hyviä vanhoissakin kirjoissa on, vaikka ne eivät järin houkuttelevilta näytäkään
Alexandre Dumasin Monte Criston Kreivi on ollut suosikkini vuosikausia, samoin Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi. Lisäksi on kyllä pakko mainita Paul Austerin Lasikaupunki. Ehkä rajoitan nyt suosikkini tähän kolmeen, ettei mene överiksi niin kuin usein kirjoista puhuttaessa
Saa mennä överiksi, varsinkin kirjoista puhuttaessa
Itsekin tykkään Monte Criston kreivistä, elokuva/sarjaversiosta myös (se nenä!), mutta se kirja on järkyttävän pitkä ja monimutkainen, kaverini luki sitä kaksi vuotta.
Luin joskus Alexandre Dumasin Muskettisoturit-kirjaa monta kuukautta, huokaisin helpotuksesta kun pääsin eroon pitkästä ja melko sekavasta kirjasta, sitten sain tietää että se oli vasta ensimmäinen kirja kolmen sarjasta…
Meinaat varmaan Depardieun versiota? (nenästä ei voi erehtyä
) se on kyllä minunkin suosikkini, aivan mahtava versio, eikä vähiten koska Depardieu on nero alallaan 
Dumasin kirjoitustyyli on kieltämättä vähän omanlaisensa, itse tykkään mutta ymmärrän kyllä jos ei ole kaikkien mieleen
Linnunradan käsikirja liftareille -”trilogia”, aivan ehdottomasti. Douglas Adams poistui keskuudestamme aivan liian aikaisin…
Raamattu.
No tähän tuli mieleen vain, että Koirankynnen leikkaaja. En osaa perustella miksi. Jos kysyttäisiin parasta sarjakuvaa, niin oma suosikkini on Michel Vaillant.
althalus. luettu varmaan 20 kertaa jo.
ei sillä että, muutkin saman kirjailijan tekeleet on hyviä (eddings btw. kirjailijana)
muutenkin fantasiat on todella hyviä kirjana