Nyt kun on päästy jo avautumaan suhtautumisesta huolettomaan eläinten ottamiseen niin voin tuoda oman ongelmani esille. Eli siis EI omasta valinnasta, vaan tilanteiden pakosta kohta asuntoomme on tulossa 11 viikkoinen mahdollisesti suomenajokoiran pentu (metsästyskäyttöön, jos sillä on merkitystä). En tiedä kamalasti mitään koirista, joten hyvät vinkit tai pikemminkin linkit ja kirjavinkkaukset tulevat tässä tarpeeseen. Netti on pullollaan tietoa ja sitä olen imenyt itseeni aktiivisesti. Jos olisin tiennyt koiran tulosta aiemmin, olisin valmistautunut paremmin, mutta vastaan tuli pakkotilanne: joko koira hemmotellaan piloille ja kaikki koulutusyritykset todennäköisesti sabotoidaan tai koira tulee meidän kattomme alle mahdollisimman pian. Muutama spesifi ongelma meillä on kuitenkin, joihin en ole oikein luotettavaa vastausta löytänyt tai toistaiseksi ehtinyt/jaksanut etsiä.

Oma aikatauluni on joustava siinä suhteessa, että minulla on ensi kuu hyvin aikaa auttaa koiraa tottumaan uuteen kotiin ja olemaan vielä seurana. Kuinka vanhana koira voi kuitenkin viettää pidempiä aikoja (työpäivän verran) yksin? Tiedän kyllä miten siitä ajasta voi tehdä miellyttävämpää jne, mutta missä vaiheessa tämä on järkevää?

Tuoko aktiivinen koira (runsaan lenkkitarpeen lisäksi) millaisia lisähaasteita kasvatukselle kerrostalossa? Mitä kannattaa ottaa huomioon kerrostalossa kasvattaessa koiraa ylipäätään? (Paitsi naapurit.)

Eroavatko metsästyskäytössä olevan koiran koulutustarpeet radikaalisti verraten “tavalliseen” koiraan? Miten muuten kuin metsästyksen harjoittelu?

Koira on siis kumppanini, joka on meillä se, joka metsästää. Koiran tulo meidän hoiteisiimme johtui avautumisestani siitä, kuinka typerästi tämä on hoitanut koiran hommaamisen ja kuinka idioottimaista on ottaa koiranpentu samaan tilanteeseen, jossa edellinen metsästyskoira on hemmoteltu piloille (lihava, huonokuntoinen, koulutus torpedoitu…) hänen vanhempiensa luona. Enteet näyttivät pennun suhteen huonoilta, kun ei osata pitää minkäännäköistä kuria tai estää pentua tekemästä tihutöitään (lässytetään mukavia, kun repii verhoja, eikä opeteta, ettei niin saa tehdä), joten avasin sanaisen arkkuni ja vaadin häntä tekemään jonkun järkevän ratkaisun koiran suhteen ennen kuin koira on täysin piloilla. En tiedä juuri koirista, mutta sen verran olen lukenut ja tiedän entuudestaan, että koiran ei pidä antaa tehdä mitä vain ja että sille pitää näyttää säännöt ja kuka ne asettaa. Kumppani on nyt itsekin hieman kunnostautunut asian suhteen, mutta jostain syystä on todella huono etsimään asiasta tietoa itse. Töhö mikä töhö. ARRRRAAARG!

Ehkä nyt kuitenkin ärsyyntymiseltä välittyy se, että tahdon, ettei koira joudu kärsimään, että se on otettu idioottien ympäröimäksi.